Meillä asustelee tällä hetkellä yhteensä n. 100 piikkiöläisen maatiaiskanarodun edustajaa. On kukkoja ja kanoja ja muutama vastakuoriutunutkin tällä hetkellä. Olemme MTT:n maatiaiskanasäilyttäjiä ja poikastuottajia eli olemme sitoutuneet säilyttämään tätä maatiaiskanakantaa puhtaana ja lisäämään sitä vuosittain. Lisäksi meiltä on lähtenyt maailmalle siitosmunia, tipuja, nuorikoita ja aikuisiakin kanoja ja kukkoja.

Tuntuu hyvältä tietää mistä oman ruokapöydän kananmunat tulevat. Ja kiinnostavia eläimiä kanat ovat. Niiden touhuja seuraillessa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Ja omanlaisiaan persoonia jokainen, ei ollenkaan niin samaa massaa kuin voisi luulla. Kanoja pidetään yleisesti myös tyhminä eläiminä ja siitäkin voin olla vähän eri mieltä. Ehkä ne joskus ovat aikamoisia säheltäjiä, mutta useimmiten kaikelle löytyy hyvä syy. Kauniit ja rohkeat ja Salatut elämät jäävät kyllä armotta toiseksi mitä tulee suhdekoukeroihin ja se on varmasti sitä mielenkiintoista antia, kun näitä eläimiä seurailee. On niitä kukon lempivaimoja, epätoivoisia kosijoita, rukkasten jakelijoita, yhden miehen vaimoja ja salarakkauksia... Ja kun vielä iso osa kanoistamme ja kukoistamme ovat melkoisen kesyä sakkia, on näiden eläinten kanssa touhuilu ollut todella antoisaa. Syliinhän näistä osa on tunkemassa, kun kanalaan menee ja eihän siitä raaski kovin nopeasti pois lähteä, kun selvästi nauttivat sylittelystä ja silittelystä.

 

Tässä kuvassa vanhimpiin kukkoihimme kuuluva Elvis parvensa kanssa. Herraa alkaa jo ikä painaa ja sen näkee ihan käytöksestäkin. Ei olla enää niin nopeita ja sulavia liikkeissään. Onneksi on hieno poika Pirkka-Pekka seuraamassa isänsä jalanjälkiä.

Kukkamaat saavat kyytiä, kun kanoista ja kukoista osa pääsee liikkumaan vapaana pihamaalla.

Ja sitten välillä tulee näitä tällaisia pikkuisia.

Uteliaina ja ihmisrakkaina välillä kolkutellaan ihmisten ulko-ovella.

Sisu -kukko saa lämpimän halauksen Ronja -tytöltä.