Olen neljän lapsen 35v kotiäiti maaseudulta. Nyt kuopuksenkin ollessa jo 5 vuotias tuntuu, että aikaa on enemmän muullekin kuin perheelle ja elämään on tullut niin paljon erilaisia kiinnostavia asioita, joista voisi riittää jutunjuurta. On nuo meidän eläimet, joiden kanssa sattuu ja tapahtuu. On piirtämistä ja maalausta ja pian ehkä myös korukurssilta tuotoksia. On eläinsuojeluyhdistysasiaa. On ajatuksia muutenkin tästä maailmasta ja sen menosta. Haaveita ja mietteitä siitä miten haluaisi elämäänsä elää tässä yhteiskunnassa.
Olen ollut aina eläinrakas. Jo pienenä eläimet kiehtoivat kovasti. Se miltä koiran turkki tuntuu käden alla tai se kutitus kämmenessä, kun undulaatti nokki siemeniä kädestä. Ja miten kovasti eläimet ovat auttaneet selviytymään lapsuuden ja teini-iän huonoista hetkistä! Ja tiedän etten ole ainoa joka on teinityttönä itkenyt koiransa turkin märäksi. Toisille vaikkapa urheilu on ollut pienestä pitäen tärkeä osa elämää, oleellinen osa, sellainen osa, jota ilman tuntisi itsensä vajaaksi. Minulle se osa elämää on eläimet. Toinen rentoutuu lenkillä tai punttisalilla, minä hoidan ja olen eläintemme kanssa.
Ajattelin minä avautua blogissani paljon muustakin kuin eläimistämme, vaikkakin ne ovat se nro 1 elämässäni perheen ja läheisten ihmisten jälkeen. Pienestä pitäen olen myös piirtänyt ja siitä pidän kovasti vieläkin, mutta valitettavasti tuo harrastus on jäänyt kovasti paitsioon. Nautin erityisesti ihmisten ja eläinten piirtämisestä. Olen myös kovin ihastunut erilaisiin satuhahmoihin, keijuihin ja menninkäisiin, erilaisiin luonnossa eläviin henkiin... Joku päivä haluaisin piirtää muotokuvan jokaisesta lapsestani. Samoin olisi hienoa ikuistaa perheessämme vaikuttaneet ja sen elämää rikastuttaneet eläimet paperille.
Ja onhan noita kirjoituksen aiheita: Leipominen on alkanut kiinnostaa koko ajan enemmän, erityisesti koska on alkanut taidot siinäkin lajissa karttua ja saa kaikenlaisia herkkuja aikaiseksi. Ja kun munia tulee omista pikkukanaloista sen verran runsaasti, niin nehän pitää hyötykäyttää mahdollisimman hyvin. Ja leivontaan niitä saa menemään. Pakastin täyteen kahvipöydän herkkuja siis.
Viikon päästä lähden korukurssille ja toivon, että saan sieltä kunnon inspiksen ja ohjeita ja vinkkejä korujen askarteluun. Sellainen näpertely olisi ihanaa. Jos vielä vaan saisi kaunista jälkeä aikaiseksi. Olisi erittäin hauska ajatus tehdä itse korulahjoja läheisille. Muutenkin, arvostan kovasti itsetehtyä ja toivoisin voivani tehdä itse paljon enemmän kuin nykyään.
Sitten se haave kymmenien vuosien takaa eli oman kutunmaidon lypsäminen ja sen käyttö ruuanlaitossa ja leivonnassa! Lopulta löytyy oma kuttu, mutta lypsävää hänestä ei saa vielä n. vuoteen. Hiljaa hyvää tulee ja siellä se siintää tulevaisuudessa, se ensimmäinen itse lypsetty maito, kutunmaito. Siihen saakka saan nauttia vuohestani ja hänen tulevasta kaveristaan ihan vain vuohen uskomattoman ihanan persoonan muodossa.
Kirppikset löysin muutamia vuosia sitten. Kierrätys ja retroilu on in.
Olenhan minä sellainen idealisti ekohörhö wannabe -hippi. Haluaisin ja voisin olla ekologisempi ja hipimpi, mutta idealisti kuitenkin ihan varpaista hiuslatvoihin saakka. Voi olla että pää keikkuu pilvissä niin ettei kannat enää maahan aina yllä, mutta tällainen minä olen. Entisen pessimistisen minän sijaan pidän tästä nykyisestä minästä paljon enemmän. Vaikkakin tämä nykyinen ahdistuu paljon enemmän siitä mitä tapahtuu ympärillä ja tässä maailmassa, mutta tämä nykyinen myös haluaa toimia ja tehdä jotain eikä vain kauhistella ja masentua siitä miten epäoikeudenmukainen paikka tämä maapallomme on. Tekisi mieli monesti kirota koko ihmiskunta synkimpään manalaan ja tuomita kaikki ihmiset pahoiksi ja itsekkäiksi olennoiksi, mutta tiedänhän minä miten ihania ihmiset osaavat olla kaiken uutisten ja iltapäivälehtien syöttämän pahuuden vastapainoksi! Miten paljon on ihmisiä, jotka välittävät ja haluavat rauhaa ja hyvää kaikille elollisille! Positiivisuuden kautta maailmaa muutetaan paremmaksi, ei tuomitsemalla ja vihaamalla. Tai näin minä uskon. Ja niin kauan kuin on elämää, on toivoa...kuten joku viisas on sanonut.